Mannoosi on monosakkaridi, liukenee veteen, liukenee heikosti etanoliin. V?rit?n tai valkoinen kiteinen jauhe. Sill? on t?rke? rooli ihmisen aineenvaihdunnassa, erityisesti tiettyjen proteiinien glykosylaatioprosessissa. Mannoosin on vaikea imeyty? ihmiskehossa, ja se poistuu ihmiskehosta pian nauttimisen j?lkeen, p??asiassa munuaisten aineenvaihdunnan kautta, ja kokonaisaineenvaihduntasykli on noin kahdeksan tuntia. Mannoosin saanti ei aiheuta verensokerin nousua, joten se on er??nlainen sokeri, jota jotkut diabeetikot voivat sy?d?. Luonnossa mannoosia esiintyy vapaana joissakin hedelmiss?, kuten karpaloissa, omenoissa, appelsiineissa jne. Ihmiskehossa mannoosi on jakautunut kaikkiin kudoksiin ja vereen, mukaan lukien iho, elimet ja hermot. N?iss? kudoksissa mannoosi osallistuu autoimmuunij?rjestelm?n toimintaa s??televien glykoproteiinien synteesiin. Aiemmat kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, ett? mannoosi voi hoitaa ja ehk?ist? virtsatieinfektioita, joten joitain ulkomaisia ??terveystuotteita, joiden p??komponenttina on mannoosi, k?ytet??n virtsateiden terveyden yll?pit?miseen. Mannitoli on sokerialkoholi, tavallisesti pelkistetty sokerista (mannoosi), on sorbitolin isomeeri, veteen liukeneva, valkoinen kiteinen jauhe, jolla on sakkaroosin kaltainen makea maku. Mannitolia voidaan k?ytt?? paitsi erinomaisena luurankoaineena my?s lyofilisoitujen proteiinien suojaajana joissakin resepteiss?. Mannitolin proteiineja suojaava vaikutus liittyy sen pitoisuuteen ja morfologiseen rakenteeseen, ja sen pitoisuus liittyy joskus kidemorfologiaan. Yleisesti uskotaan, ett? amorfisella mannitolilla on proteiinin stabilointiteht?v?, kun taas kiteytynyt mannitoli menett?? suojaavan funktionsa. Mannitolipitoisuudet 1 % tai v?hemm?n est?v?t proteiinil??kkeiden aggregoitumista amorfisten rakenteiden muodostumisen kautta, mutta korkeat mannitolipitoisuudet pyrkiv?t kiteytym??n ja edist?m??n proteiinil??kkeiden aggregaatiota. Useimpien proteiinien s?ilytys 4 °C:ssa on vain lyhytaikaista (noin 1 viikko) uudelleensuspendoinnin j?lkeen. Pitk?aikaista varastointia varten on suositeltavaa valmistaa laimentimia (joiden tulee sis?lt?? kantajaproteiineja, kuten 0,1 % BSA:ta, 5 % HSA:ta tai 10 % FBS:a) ja sitten alapakkaus pakastettuna -20 ℃ tai -80 ℃. On t?rke?? v?ltt?? toistuvaa pakastusta ja sulatusta, koska jokainen j??dytys ja sulatus aiheuttaa proteiinin osittaisen inaktivoinnin. Trehaloosia ja mannitolia on tavallisesti t?ydennetty 8 % (massatilavuus) lyofilisoituina suoja-aineina. Trehaloosi voi ilmeisesti est?? proteiinin sekundaarirakenteen muutoksen sek? proteiinin venymisen ja aggregoitumisen lyofilisaation aikana. Mannitoli on my?s laajalti k?ytetty lyofilisoitu suoja- ja t?yteaine, joka voi v?hent?? tiettyjen proteiinien kertymist? lyofilisoinnin j?lkeen. T?yteaine voi tarjota sopivan rakenteen pakastekuivattulle kakulle, edist?? pakastekuivatun kakkulohkon oikeaa muotoa ja muodostaa huokosrakenteen. Huokoisuus on edellytys j??tyneen veden sublimoitumiselle ja suuremmat huokoset voivat sublimoitua nopeammin, jolloin ensisijaista kuivumisaikaa voidaan lyhent??. T?yteaineiden lis??minen mahdollistaa lyhyemm?n primaarisen kuivausajan (tuotteen l?mp?tila Tp?Tg' tai Tc) ja sit? voidaan k?ytt?? tapana optimoida biofarmaseuttista lyofilisointiprosessia. Tavallisesti stabilointiaineen ja t?yteaineen suhteen tulisi olla v?hint??n 1:2 t?yteaineen tarvittavan kiteytymisen aikaansaamiseksi. Tuloksena oleva hila antaa mekaanisen tuen komponenteille niiden amorfisessa tilassa. Tg':n yl?puolella valmistusj?rjestelm?n muodostama amorfinen tila ei ole riitt?v?n j?ykk? kantamaan omaa painoaan ja romahtaa kideverkostoon. Mekaanisen tuen ansiosta romahtaminen voidaan est?? huolimatta Tg' (tai jopa Tc) korkeammista kuivausl?mp?tiloista. Formulaatioissa, joiden proteiinipitoisuudet ovat